Olen 24-vuotias nainen. Haaveilen hoikasta elämästä: energisyydestä, terveellisestä elämänrytmistä, liikkumisen nautinnosta ja omassa itsessä viihtymisestä. Haluan vaateostoksilla ollessani löytää itselleni vaatteita liikkeestä kuin liikkeestä, mahtua farkkuihin ilman makkaroita. Haluan myös vauvan (useammankin) ja painonpudotus voi auttaa merkittävästi lapsensaantiongelmiimme (PCO). Mutta ennen kaikkea haluan terveellisen, aktiivisen elämän.
Koen että todellinen työ painonhallinnan kanssa alkaa vasta sitten, kun tavoitepaino on saavutettu.
Tämä siitä syystä, että olen jo kahteen kertaan saanut painon putoamaan ihannelukemiin. Ensimmäisen kerran vuoden 2006-2007 välisenä aikana -15kg (164/65). Tuolloin elin henkisesti erittäin rankassa parisuhteessa, olin aloittanut opinnot ja kävin ilta- ja yötyössä opintojen rinnalla. Suurin syy motivaatiooni pudottaa painoa oli se, että tuolloinen kumppanini sanoi rakastavansa hoikempaa minua todennäköisesti enemmän. Minä hölmö uskoin ja olin valmis tekemään mitä tahansa saadakseni miehen rakastamaan minua ja parisuhteemme toimimaan. Olin nuori ja naiivi. En tuolloin vielä osannut odottaa tai vaatia parisuhteelta mitään, vaan otin vastaan kaiken sen minkä sain. Itsetuntoni alkoi kohtentua sitä mukaa, mitä vähemmän vaaka näytti. Lopulta monien syiden summana kykenin irtaantumaan omilleni kohti omaehtoisempaa, vapaata elämää. Pian tapasin elämäni rakkauden, aviomieheni. Hänen rinnallaan olen löytänyt itseni ja oppinut ymmärtämään mikä on oikeasti tärkeää ja taistelemisen arvoista. Mistä kannattaa pitää kiinni. Meitä ei ole päästetty helpolla, mutta olemme kaiken kokemamme jälkeen vahvempia kuin koskaan. Paino kipusi vuosien saatossa kuin varkain takaisin 80kg:n tietämille. Viime keväänä 2010 löin vetoa -10kg:n painonpudotuksesta -> ellei paino putoa, olen 100e köyhempi. Onnistuin pudottamaan painoni takaisin normaalilukemiin (164/67), mutta opintojen jatkuessa taas syksyllä, palasi painokin nopeammin kuin koskaan.
Aloituspäivä oli to 14/7 ja iltapainona 84,2kg (BMI 31,31). Tavoitteena päästä vaa’alla n. 60kg lukemiin (BMI 22,31) ilman aikarajaa ja sen tuomia ylimääräisiä paineita. En ole koskaan painanut näin paljoa. Enkä ole koskaan ollut yhtä päättäväinen ja nöyrä tulevan painonpudotuksen suhteen. Nyt tiedän, ettei paino pysy poissa itsestään. Tällä kertaa haluan tosissani onnistua ja saada aikaan elämänmuutoksen, joka kantaa aina vanhuuteen saakka. Moni asia pelottaa ja epäilyttää, mutta tämän matkan otan ihmisenä kasvamisen näkökulmasta ja teen töitä myös ajatusmaailmani ja asenteideni kanssa. Minä pystyn, minä onnistun. Tällä kertaa itseäni varten.